"Mitä kuuluu?"
Multa kysytään tuota kysymystä aika usein. Siihen on helppo vastata "ihan hyvää" vaikka oikeesti meneekin huonommin.
Yleensä mun on helpompi kirjoittaa, kuin sanoa mitä mulle oikeesti kuuluu? Oon kuitenkin pystynyt viime viikolla lähettämään opettajalle viestiä etten jaksa mennä suurkeittiölle eli koulunkeittiöön. Oon siitä ylpee vaikka onkin pieni asia monille, mutta mulle iso asia. Sain opettajalta luvan olla tämän jakson opetuskeittiöllä.
En tiedä miksi olen ollut nämä 2 kuukautta väsyneempi kuin ennen. Onko tämä jotain syysväsymystä? Tosin mulla on tapahtunut tässä 3 kuukauden aikana paljon surullisia asioita ja ollut paljon asioita jotka on pitänyt hoitaa esim. koulussa tutor juttuja, Miki (meidän koira) jouduttiin lopettamaan 8.8, iso-papan kuolema jne. Olen kumminkin ollut joka päivä koulussa, vaikka olen tässä syksyn aikana myöhästynytkin muutamia kertoja. Olen ylpeä kumminkin siitä, että olen ollut joka päivä koulussa. Paljon asioita jotka olisi tottakai väsyttänyt ihan ketä tahansa.
Yhtenä päivänä äiti yritti soittaa isälle, mutta lopulta äiti lähetti viestin: " Iso-pappa on sairaalassa ja huonossa kunnossa". Soitin sitten mummille ja kysyin papasta. Mummi sanoi, että lääkärit oli sanonu, että katotaa tunti kerrallaan. Lähdimme sitten pikkuveljen kanssa katsomaan iso-pappaa, kun me päästiin sairaalalle niin siellä oli mummu, mummi ja mummin siskot. Iso-mummu ei oikein tykännyt, kun me mentiin. Iso-mummulla oli kauhee kiire häätää mein pois sieltä huoneesta. Se ei oo ikinä hyväksyny meitä ja en tiedä miksi ei? Iso-pappa ainakin ilahtu ja varmasti tykkäsikin, kun me mentiin. En tuu ikinä unohtaa sitä hymyä, ku iso-pappa heräsi ja näki meidät. Pappa yritti sanoakin jotain, mutta ei sen puheesta enää saanut selvää. Olimme siellä jotain puolituntia ja onneksi ei törmätty äitiin. Äiti soitti sitten illalla isän puhelimeen, että pappa oli nukkunut pois klo 20.20 eli pappa kuoli n. 50 min sen jälkeen kun me lähdettiin sairaalasta.
Soitin yksi päivä mun äidille n. 3 vuoden tauon jälkeen. Mua ahdisti tosi paljon puhua äidin kanssa puhelimessa. Mä olen ajatellut, että antaisin äidille anteeksi, jotta mulla olisi helpompi olla, helpompi hengittää, mutta se ei kumminkaan tarkoita sitä, että hyväksyisin sen mitä se on tehnyt jne. Jollain tapaa oon antanut äidille anteeksi, mutta oon kumminkin sille vihainen. En voi ymmärtää sitä mitä äiti teki ja miksi se teki niin. Pitäisi kai puhua joskus äidin kanssa asiat halki, mutta ei se ole niin helppoa. Tuntuu ettei äiti välitä yhtään. Tuntuu, että kaikki muu on äidille tärkeempää ku minä ja mun pikkuveli. Äiti ei osaa olla äiti. Se ei osaa välittää sillai millai äidit yleensä välittää. En tiedä, kai äiti jollain tavalla välittää meistä edes vähäsen vaikka se ei osaa näyttää sitä et se välittäis tai rakastais meitä. Mua ahdistaa nähdä äitiä, siksi kai mä en haluakkaan nähdä äitiä kun oon sille niin vihainen kaikesta ja sen takia että mä ja äiti riideltäis iha sata varmasti, jos mä näkisin äitiä. Äiti osaa olla tosi vittumaine ämmä. Ehkä mun pitäis antaa vaan anteeksi äidille, että mun olisi helpompi elää, antaa vaan olla, eikä mul oo mikään pakko nähdä äitiä jos en halua. Onneksi oon 18 ni ei kuka voi pakottaa tapaamaan äitiä.
Mä jätin iso-papan hautajaisetkin väliin äidin takia. Vein vain adressin iso-mummun postilaatikkoon. Jotenki mua kaduttaa, kun en ollut käyny kattomassa iso- pappaa tosin siinä oli kyllä paljon painavia syitä esim. se etten ollut äidin kanssa tekemisissä, se myös ettei mummo hyväksynyt meitä jne. Se on kumminki turha enää jossitella. Muistot kumminkin elää ja kukaa ei voi niitä ottaa multa pois.
Oon puhunu mun terapeutille kaikki nää asiat ja ollaan käsitelty ne jo. Jotenki tää kirjoittaminen helpotti oloa.
Mulla menee kyllä just nyt ihan ok. On niitäkin ihmisiä kenellä menee paljon huonomminkin kuin mulla. Vai mitä te sanotte? Mulla on asiat kumminkin suht koht hyvin. Vaikka oonkin ollut tosi väsynyt ja myöhästellyt koulusta ja jättänyt aamupalan syömättä, mutta oon mä jaksanutkin vähän liikkua ja liikunta on kyllä auttanut ja musiikki myös.
Kaikki mun ystävät on auttanut myös jaksamaan <3 Kiitos teille!
Onneks nyt alkoi syysloma ja saa ottaa ihan rennosti.
Mukavaa syksyä kaikille ja hyvää syyslomaa niille joilla se alkoi tänään! :)
