MUN ELÄMÄSTÄ JA MASENNUKSESTA!

Moi, ei ole ollu taas pitkää aikaa motivaatiota kirjoittaa postausta. Pahoittelut siitä :) Ajattelin nyt vähän kertoa omasta masennuksesta ja mistä se voi johtua, että mä sairastuin masennukseen. Samalla kerron mun elämästä. :)

Mä oon menettänyt monia mun läheisiä mm. mun setä kuoli  2004 ja perhetuttu samana vuonna ja he oli mulle tosi rakkaita ja tärkeitä. Myös 2007 kuoli mun mummu, joka oli mulle tosi rakas ja tärkee ja sellane läheinen kehen pysty luottaa.

Me ollaa muutettu aika paljo et eskarin mä kävin Pomarkussa, 1.luokan puoliks Siikasissa ja sit me muutettiin Ulvilaa mis oon syntynykkin ni kävin siellä 1-3 luokkaan asti, sen jälkee muutettiin Enonkoskelle ja siel kävin 4-7 luokkat.

2008 me muutettiin Enonkoskelle. Me asuttiin siellä 4 vuotta ja neljää vuotee mahtu kaikenlaista ikäviä ja myös ilosia asioita. Mua koulukiusattiin siellä ja se laski mu itsetuntoo aika paljo. Se kiusaaminen oli fyysistä ja henkistä ( esim. haukkumista ja tönimistä). 

2009 mun vanhemmat eros ja se uutinen tuli ihan puskista. En osannu yhtää odottaa sitä. Syy siihen et vanhemmat eros ni on ainaki mulle jääny aika epäselväks. Sen tiiän että äiti halus erota mein isäst. Sen jälkee mein äiti muuttu iha erilaiseks ihmiseks etten varmaa enää tuntis mein äitii enkä haluu olla sen kans tekemisissä. Nyt mein äiti on uuden miehen kans naimisissa ja en tuu yhtää toimee hänen enkä äidin kanssa, mut ei enempää mein äidistä. Sit meil oli ekaksi sellane et oltii viiko äidil ja viikko isäl vuoro perää. Sit se muuttu ku äiti muutti Savonlinnaa siten että joka toinen viikonloppu äidillä. Sen jälkee ku me muutettiin isän kans Porii ni sillo se oli kerran kuussa, mut sit 9 luokan jälkee en oo enää käyny mein äidi luona ja käytii tosiharvon Porin muuto jälkee äidin luona. Siihen oli hyvät syyt miksei haluttu mennä, mut niitä syitä en kerro kun ne on aika henkilökohtasii asioita.  

2012 Muutettiin isän kans Porii. Kävin 8 ja 9 luokan Ulvilan Yhteiskoulussa. 

2014 Aloitin Kokemäellä amiksen. Alotin logistiikkaalalla koska en päässy sosiaali- ja terveysalalle, mut sit logistiikkaala ei ollu ihan mun juttu. Kävin pari viikkoo koulussa ja sen jälkee jäin vaan kotii... siit seuras sit sitä et opettaja yritti soittaa mulle kuraattori otti yhteyttä muhun ja en muista siit sen enempää... sit pidettiin kuraattorin ja opon kans palaveri et millä alalla on tilaa ja päädyin sit cateringalalle. 1.vuotena oli aikapaljo poissa oloi, mut sain kuitenkin kaikki suoritettua. Kävin kuraattorilla muistaakseni  1 kerran viikossa melkein joka viikko. Mul oli sillon itsetuhosii ajatuksii ja olin ahdistunu ja masentunu. 

2015-2016 Kuraattori oikeestaa pakotti tai ohjas mut koulu psykologille ja kävin sit kerran viikos muistaakseni tapaas sitä, mut sillon siit ei ollu mitää hyötyy ku ajattelin sillo ettei se voi auttaa eikä siit kumminkaa mitää apua ole. Sit sain lähettee lääkäriltä nuorten vastaanottoon ja siellä kävin sit pari kertaa ja elokuun alussa pääsin sit NUPOLLE ( nuorten psykiatrian poliklinikalle).
Sit kun koulu taas alko Kokemäellä ni pystyin käymää sitä vaan pari viikkoo ja sen jälkee jäin kotii ku ei vaan jaksanu aamulla nousta ylös, ei vaa ollu voimii,että sillo olin tosi väsyny ja masentunu. En muista mitään oikee syksystä. Pääsin sit syys- lokakuussa päiväosastolle ja olin sairaslomalla joulukuuhun asti. Päiväosastolla oli kaikkia ryhmiä iltapäivisin (esim. musaryhmä). Aamulla siel oli aika tylsää, mutta sain sieltä pari hyvää ystävää :) Päivä osastolla oli jokaselle omahoitaja ja sen kanssa oli kerran viikossa omahoitajakeskustelu. Siellä oltiin 9-15 tai 9-16. Olin päiväosastolla muistaakseni 2 kuukautta ja sen jälkeen pääsin kuntoutumisyksikköön. Tääl kuntoutumisyksikössä ollaa yötä ja joka toinen viikonloppu ollaa kotona. Kaikille on oma huonne ja tääl on nuoria 5 tai 6 ja hoitajia 5. Tääl pystyy tekee kaikkee mitä kotonakin voi esim voi kattoo tv, tääl o musahuone mihi pääsee soittelee tai laulaa, pääsee ulos, voi pelata biljardia ja kaikkee kivaa. Täält saa iha varmasti kavereita ja tää on muutenki iha mahtava paikka. Oon ollu tääl kuntoutumisyksikössä 4 kuukautta ja nyt oon paremmaskunnossa mitä sillo sykyllä. Lääkkeet on auttanu ja täält saa tukee ja voi jutella hoitajalle jos on paha olo... nyt mulla menee ihan hyvin et masennus ja ahdistuneisuus on vähentyny. Lähen täältä kuntoutumisyksiköstä toukokuusta. Ainiin ja vaihdoin myös helmikuussa koulua ja nyt on lyhyempi koulu matkan ja jaksan paremmin vaikka tykkäsin kyllä olla tosi paljon kokemäellä :) nyt käyn viellä 3 päivää viikos koulus mut ens viikolla alan käymää 4 päivää viikos koulussa :) 

Asiat mitkä mun elämässä on tapahtunu läheisten ihmisten menettäminen, kaikki muutot paikast toisee, koulukiusaaminen ja vanhempien ero. Se etten oo käsitelly noita vaan oon aina pitäny kaikki mun tunteet ja pahan olon sisällä ja enkä oo puhunu kellekkää., mut sit kun sain apua ja käyny psykologilla ja päässy tän kuntoutumisyksikköön ja tajunnu et puhuminen auttaa ja ei tarvi ain pärjät yksin et ku ottaa apuu vastaa ni masennuksestakin ja ahdistuksesta voi parantuu tai oireet voi helpottuu. :) 

Mummun kuoleman jälkee 3-4 luokalla mulla oli masennusoireita ja sit ku mul tapahtu kaikkee muuta ikävää mun elämässä. 

Sillon ku on masentunu ni ei usko itse että lääkkeet auttaa tai että joku vois auttaa tai et puhuminenkaan auttais. 

Ehkä kirjoittelen ahdistuksesta ens kerralla. 

Kiitos kun luit tän loppuun, vähän sekavasti kirjotettu mut KUITENKIN KERROIN JOTAIN EN NY IHAN KAIKKEA MUT JOTAKIN. :D

Laittakaahan kommettia tulemaan, kiitos! :)