Masennus

Moi, ajattelin kirjoittaa masennuksesta,  jota itsekin olen sairastanut.

Mitä masennus on?
Masennus on sairaus, johon on monia syitä. Masentunut ei ole laiska, niin kuin moni luulee.
Masennus voi jäädä huomaamatta monenlaisten oireiden ja vaivojen takia.
Masennus-sanalla tarkoitetaan artikkelissa monenlaisia tunnetiloja. Sillä kuvataan esim. Lyhyt aikaista mielipahaa, elämäntilanteen laukaisemaa kriisiä tai menetyksen aiheuttamaa surua. Vakava masennus on moni muotoinen ja moniasteinen psyykkinen häiriö, joka on seuraus useiden tekijöiden yhteisvaikutus.

Kun masennus jatkuu , ihminen tuntee joutuvansa noidan kehään. Masennus ruokkii itse itseään biologisella, psugologisella  ja sosiaalisella tasolla. Hoitoon hakeutuvilla on usein kuukausia tai jopa vuosien aikana kehittynyt noidankehä, missä oireilu,  ihmissuhdevaikeudet, työvaikeudet ja elämäntapojen huononeminen ja pessimistiset tulevaisuuden kuvat olleet ruokkimassa ahdistusta ja pahaa oloa.

Milloin hoitoon?
Lieväkin masennus voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa kärsimystä ja vaikeuksia ihmissuhteissa ja työelämässä.  Hoitoon tulisi hakeutua riittävän ajoissa. Vakava masennustila on jos potilas on jatkuvasti masentunut,  surullinen tai jos on ärtynyt mielentila useita viikkoja.  Tai jos on vähintään 2 viikon ajan jatkunut 4 seuraavista oireista:
- unettomuus
-ruokahalun muutokset
-väsymys,  uupuneisuus
-fyysinen lamaantuneisuus tai kiihtyneisyys
-keskittymiskyvyn,  muistin tai syyllisyyden tunteet
-mielihyvän menettäminen
-kuolemanajatukset tai -toiveet

Selvät itsemurha-ajatukset ovat lähes aina merkkejä vaikeasti masennuksesta ja poistuvat onnistuneen hoidon myötä.

Usein masennuspotilas hakeutuu hoitoon jonkun yksittäisen oireen takia. Pakko-oireista, vaikeista sosiaalisista peloista, paniikkikohtauksista tai syömishäiriöistä kärsivät henkilöt sairastavat usein myös masennusta,  joka tulisi ottaa huomioon.  Pitkäkestoinen masennuslääkityksestä on usein selvää apua.

 Lääkehoito


Lääkitys vaatii pitkäjänteisyyttä. Sopivalla lääkityksellä masennus oireet lievittyvät tai poistuvat kokonaan.  Lääkitystä ei tule lopettaa ominpäin.  Lääkkeen vaikutus kestää yleensä 3-8 viikkoa ja ahdistuneisuusoireet saattaa lisääntyä hoidon alkuvaiheessa.
Lääkkeiden sivuoireina ovat yleensä pahoinvointi, päänsärky ja ahdistusoreiden paheneminen.
Lääke annos valitaan yksilöllisesti. Alkuvaiheessa lääkettä lisätään vähitellen.
Hoitoaika
-on hyvin yksilöllistä
Tapausesimerkki 1
J.A on 20 vuotias nainen.  Historianopiskelija, joka on harrastanut balettia ja ratsastusta vuosia. Hänen koulumenestyksensä on aina ollut erinomainen,  aika on kulunut harrastusten ja läksyjen parissa. Harrastuksiin liittyen hän on joutunut tarkkailemaan  ruokavaliotaan.  Muutto opiskelupaikkakunnalle tuntui aluksi hienolta,  mutta harrastukset jäivät ja yksin asuminen alkoi ahdistaa.  Luokan parhaisiin kuuluva tyttö olikin vain keskiverto opiskelija kovasta yrittämisestä huolimatta . Muutaman reputetun tentin ja ikävästi päättyneen romanssin jälkeen J.A tunsi itsetuntonsa romahtaneet,  tenttitilanteet ja sosiaaliset tilanteet alkoivat jännittää.  Ainoaksi lohduksi muodostui hyvä ruoka ja makeiset.  Ahmimisen jälkeen kuitenkin nousi itseinho, jota vain oksentaminen tuntui helpottavan.
Opiskeluun oli aina vaikeampi keskittyä,  ja etenkin tenttien edellä oli jännityksen takia vaikea nukkua. Terveystarkastukset J.A alkoi keskustella paino-ongelmistaan hoitajan kanssa, joka ohjasi hänet terapia-arvioon. Lääkäri totesi J.A:lla ahdistuksen ja bulimia lisäksi keskivaikean masennuksen.  Psykoterapian lisäksi aloitettiin masennuksen lääkehoito, joka noin 2 kuukauden kuluessa korjasi tilannetta oleellisesti.  Ahdistus, unihäiriöt,  keskittymisvaikeudet,  itsesyytökset ja paniikinomaiset tilannepelot poistuivat vähitellen.  Peiliin tuijottaminen ja jokailtainen "suuruuden syöminen" jäivät vähitellen pois,  tenttipärjääminen ja itsetunto alkoivat kohentua. Kurssijuhlassa J. A tapasi Pekan, jota alkoi säännölisemmin tapailla. Joululomalla J. A kävi äitinsä kanssa pitkiä keskusteluja opiskelumenestymisestä ja seurusteluasioista.
Vuoden kuluttua J.A huomasi unohtaneensa lääkehoitonsa ja pärjäävänsä ilman lääkitystä. Neuvoteltuaan lääkärinsä kanssa lääkitys päätettiin lopettaa.
Ennakkoluulot:
- masentunut ajattelee, ettei hän hyödy hoidosta,  koska kaikki on muutenkin toivotonta.
-Masentunut ajattelee olevan uhri, koska hänellä on monta "hyvää syytä" voida huonosti.  Hän ei ymmärrä sairastavan masennusta,  jota voidaan tehokkaasti hoitaa.
-omaiset vaativat itsensä niskasta ottamista. Vaikeasta masennuksesta ei parane tahdonvoimalla.
- jopa alkoholi saatetaan pitää hybäksyttävämpänä apuna kuin lääkehoitoa.  Alkoholi pahentaa tilannetta ja saattaa aiheuttaa riippuvuutta ja elinvaurioita.  Alkoholi melko kohtuullinenkin käyttö heikentää selvästi lääkehoidon tehoa.
- häpeä ja leimautumisen pelko estävät hoitoon hakeutumisen. Masennus ei ole mielisairauden esiaste: lähes joka toinen kärsii elämänsä hoitoa vaativasta masennuksesta.

Itse olen myös ajatellut ennen kuin sain apua että siitä ei ole hyötyä ja eikä mua voi kukaan auttaa, mutta voin sanoa että hoidosta ja lääkkeistä on ollut tosi paljon apua :)
 Hoitoon liittyvät ongelmat
-potilas ei itse tunnista olevansa masentunut, vaan valittaa esim
 Paniikkioireista,  univaikeuksista tai muistiongelmista.
-lääkitys aloitetaan liian suurella annoksella tai annosta ei nosteta tarpeeksi korkealle
- lääkitystä ei jatketa riittävän pitkään
-lääkettä ei ota säännöllisesti tai ohjeen mukaan
- masentuneen tulisi välttää alkoholia.

Kiitos kun luit tämän postauksen loppuun. Seuraavassa postauksesta kerron omasta masennuksesta ja vähän mun elämästä mitä kaikkea stressi tekijöitä mun elämässä on ollut :)