"Sun ei tarvitse aina olla kova, sä saat itkeä."

Moi, enpä ole tänne pitkään aikaa mitään kirjoitellut. Paljon on tässä kuukauden tai melkein kahden kuukauden aikana tapahtunut.

Työssäoppiminen meni ihan hyvin ja sain lounasruokien valmistamisen näytöstä H2 ( meillä on numerot 1-3 ). Mun oli tarkoitus olla 2.6 asti eli koko kevään työssäoppimassa, mutta meninkin viimiseksi kouluviikoksi kouluun takaisin. Tykkäsin tosi paljon olla siellä työssäoppimassa ja työkaverit oli todella mukavia ja hauskoja. ♥ Parempaa työssäoppimispaikkaa ei olisi voinut toivoa.

Se syksyn Kyproksen vaihtokin on nyt varmaa ja lentoliputkin on jo tilattu. Jollaki tavalla jännitän ehkä vähän jo nyt sitä reissua, mut kyllä se hyvin menee. Passinki kävin jo uusimassa ja uuden passinki olen postista jo hakenut.

3.6 Olin Tinden lakituksessa ja ylioppilasjuhlissa. ♥ Mukana oli myös Sakke ja Hikke. Oli todella mukava nähdä Hikkee, Sakkee ja myös Tindeä pitkään aikaan ja meillä oli tosi kivaa. ♥ Illemmalla menin viellä Tuutikin ylioppilasjuhliin.

4.6 Menin Laren, pikkuveljen ja isän kanssa särkänniemeen ja sielläkin oli ihan kivaa. :) ♥

Eilinen päivä menikin sitten pikkuveljen konfirmaatiossa ja rippijuhlissa. ♥ Aika menee kyllä nii nopeesti, että ei uskois pikkuveljenkää olevan jo noin iso. Justiinsahan mä pääsin ripiltä :D ( 4 vuotta sitten).

Tänään mä hain mummin Nakkilasta ja haettiin Sulo kissan tuhkat eläinlääkäristä. Sen jälkeen mummi tuli meille kahville. Juteltiin vähän niitä näitä ja päädyttiin myös puhumaan mummusta, sedästä ja iso-papasta ja muista sukulaisista. Mummun kuolemasta ja sedän kuolemasta puhuminen ahdisti vähäsen. Lähdimme yhden aikoihin viemään mummia takaisin Nakkilaan ja isä toi mut sen jälkeen Nupolle (nuorisopsykiatrian poliklinikka). Mua rupesi jo automatkalla ahdistaa ja kun pääsin nupolle ni mua pyörytti ja ajattelin että pyöryn. Jouduin odottamaan mun terapeuttia eli KK:ta vähän aikaa. Ja kun kerroin että mua ahdistaa. Sen jälkee kerroin, että haimme Sulo kissan tuhkat ja puhuimme mummun ja sedän kuolemasta. Sen jälkeen rupesin itkemää ja olin aika hiljaa kun en pystynyt puhumaan. Mua nolotti itkee KK:n läsnäollessa mutta se taitaa olla meille suomalaisille häpee itkee muiden nähden. KK sanoi mulle, että mä oon kehittyny siinä, että pystyn näyttämään tunteeni ja itkemään muiden nähden ja myös puhumaan tunteistani. Niin mä mun mielestä olenkin kehittynyt siinä, ennen mä pidin kaikki mun tunteet sisälläni ja itkein silloin, kun kukaan ei nähnyt. KK sanoi mulle, kun yritin pidätellä itkua ja peittää naamani lippiksellä nii KK sanoi: " Sun ei tarvitse aina olla kova, sä saat itkeä." Lopuksi pystyin puhumaan vähäsen ja mua ei ahdistanutkaan enää nii paljoo. Kerroin myös sen, että äiti lähetti isälle viestiä että, tai jos osaa rivien välistä lukea niin, että se olisi isän syy, kun me ei pikkuveljen kanssa haluta tavata äitiä. Musta jotenki tuntuu hassulta sanoa äitiä äidiksi koska äiti on mulle yhtä kuin tuntematon ihminen. Mutta joo ei äidistä eli tuntemattomasta ihmisestä sen enempää.

Terapian jälkeen näin Larea. Käytiin Sokoksella ostamas salaattia ja juissia. Sen jälkee mentii Isoonkarhuun hengailemaan.

Juhannukseksi lähetään isän ja veljen kanssa itä-suomeen! On se kiva välillä päästä pois täältä Satakunnasta. :)

Ei mulla tällä kertaa enempää kirjoteltavaa ole ja tästä postauksesta tais tulla aika pitkä.

Kiitos, kun jaksoit lukea tämän loppuu ja hyvää juhannusta kaikille jo etukäteen! ♥

Tähän loppuun vielä yksi kuva. :)